Exploring Wellington, Rotorua and Auckland

Hobbiton sijaitsee aivan Pohjoissaarella; noin tunnin pohjoiseen Rotoruasta...

Valitsimme hyvin loman viimeiseksi viikoksemme Suurimman, Röyhkeimmän Ämpärilista-matkalla: Pohjoissaaren Uudessa-Seelannissa. Paljon nähtävää, keskityimme kolmeen pääkaupunkiin ja ahdasimme viikkomme niin täyteen aktiviteetteja kuin voimme!

Viikko Wellingtonissa

Aloitimme matkan , joka oikeutetusti kutsuu itseään maailman siisteimmäksi pieneksi pääkaupungiksi. Luonnon ympäröimä mutta täysin moderni, Wellington on kaunis, kosmopoliittinen ja tutkimisen arvoinen jalkaisin, meriteitse tai sen ikonisten punaisten kaapeliratojen avulla.

Viikkomme tukikohtana oli merenrantahotelli Museum Hotel, erittäin tyylikäs boutique-hotelli, jonka aulaa koristavat maalaukset, veistokset ja katutaide. Huoneemme oli yhtä mukava ja tyylikäs kuin kaupunkikin!

Suuntasimme heti Queen's Wharfille, jossa nousimme Megisti Sailing katamaraaniin ja lähdimme auringonlaskun shampanjalla purjehtivalle risteilylle Wellingtonin sataman ympäri ja Oriental Baylle. Vedestä on helppo nähdä, mikä tekee Wellingtonista niin houkuttelevan: pienet joukot arvokkaita koteja, jotka nousevat rannoilta ylös metsäisiin laaksoihin.

Wellywood ja Keski-Maa

Wellington on myös Wellywoodin koti, kiwiläinen elokuvateollisuus, joka on saanut lisäpotkua Peter Jacksonin Tarun sormusten herrasta -elokuvasarjan menestyksestä ja Hobitista, vain muutamia mainitakseni. Weta-luola, studiossa, jossa Jackson loi elokuvien upeita erikoistehosteita, tarjoaa kierroksia nimeltään Window into the Workshop, jossa näytetään kaikki aina orkkien pukujen suunnittelusta Avatarin CGI:n taakse.
Hobbiton sijaitsee aivan Pohjoissaaren keskellä; noin tunnin pohjoiseen Rotoruasta, mutta se näyttää kuin se olisi Tolkiinin Keski-Maa. Elokuvakokonaisuus on täydellinen 44:llä hobbittikodilla, puutarhoilla, järvellä ja Vihreällä lohikäärmeen majalla, joka tarjoaa aitoja siidereitä ja portteria. Valokuviemme ottamisen jälkeen lempihobbittikotejemme edessä nostimme maljan pubissa ja rastitimme Shiren ämpärilistaltamme.
Rotorua: Hakat, geysirit ja kuumat altaat
Todellisuudessa Uusi-Seelanti ei ole hobittien koti. Mutta lähellä Rotorua on Maorien sydänmaa, ja aloitimme aikamme käymällä Tamaki Maorin kylässä, ennen eurooppalaista Maorikylää. Laulun, tanssin ja seremonian kautta opimme Uuden-Seelannin Polynesialaisen perinteen perusasiat ennen perinteisen aterian syömistä.

Rotorua on myös suosittu geotermisen toiminnan takia, jonka koimme Wai-O-Tapu Geothermal Wonderlandissa, luonnonpuistossa rehevillä saniaisilla ja alkuperäisillä pensailla, joissa on pulppuvia geysireitä, poreilevia mutalammikoita ja höyryäviä rikkipilviä. Sopivasti nimetyn Taiteilijan Paletin värikkäät mineraalit tarjosivat upean valokuvauksen, mutta tiesimme, ettemme voisi täysin kokea Rotoruan geotermistä toimintaa ennen kuin olimme kokeneet kylvyn geotermisessä altaassa.

Otettiin ensimmäinen kylpy hostellissamme, Four Canoes Hostel, jossa oli oma allas. Mutta Polynesian Spa osoittautui ihanteelliseksi paikaksi liottaa luitamme kuuden kuukauden matkustamisen jälkeen. Lämpenimme järvien altaissa, hyppien 36.c:n ja 40.c:n välillä ennen siirtymistä omaan yksityiseen kylpyyn katsomaan pilvien liikkuvan Rotoruan järvellä täydellisessä rauhassa.
Auckland: Purjeiden kaupunki
Kolmas kaupunki, jossa vierailimme, oli , Uuden-Seelannin suurin kaupunki ja maan kaupallinen pääkaupunki. Iso, moderni ja levinnyt kauniille lahden rannalle puolitrooppisessa ilmastossa, Auckland on erinomainen paikka aloittaa tai lopettaa aikasi NZ:ssa.

Kohokohta meille oli lähteä Explore Groupin kanssa ja kokeilla käsillämme oikeaa Amerikan Cup -purjevenettä. Grand Prix -purjelaivat olivat todellisia, ja oli mahtavaa luovuttaa vastatuuleen kilpaillen sisaraluslaivaamme vastaan Aucklandin satamassa. Voittaminen oli lisäbonuksena unohtumattomalle ämpärilistaelämykselle.

Seuraavaksi teimme perinteisen kiwi-adrenaliinikokemuksen ja lähdimme 192 metrin SkyTowera ylös sitoutumaan turvavaljailla ja hyppäämään yläkannelta! SkyJump oli 11 sekunnin nousu kadulle ohjattuna turvavaijereilla kummallakin puolella, mikä teki siitä yhdistelmän base-hyppyä ja bungeeta, mutta hieman enemmän hallittua kuin kumpikaan. Kuuden kuukauden ajan suurten alusten päältä hyppäämisen jälkeen lensimme ilmassa minimi huudahduksin kauhusta. Lopuksi menimme pyhään Maori-maahan Maungawhau (Mount Eden englanniksi), jossa tapasimme oppaan Tamaki Hikoi, Maoripäälliköiden jälkeläisiä, jotka perustivat kaupungin satoja vuosia sitten. Ennen kävelyämme osallistuimme rituaaliin, jossa Maorit esittelivät esi-isämme omille esi-isilleen, lauloivat meille tervetulolaulun ja sitten painoivat otsansa ja nenänsä yhteen jakamaan hengenvetonsa. Maorien tapojen pyhyyden todistaminen oli syvästi liikuttavaa ja jatkoimme mäkeä kuunnellen tarinoita kaupungin perustamisesta, taisteluista maorien ja eurooppalaisten välillä ja nykyisestä kaksikulttuurisuudesta ja rinnakkaiselosta.

Sulkiessamme seremonian päällikkö tunnusti minun ja veljeni uudenseelantilaisen perimämme, että tämä oli isämme maata ja hänen isänsä ennen häntä. Hän kertoi meille, että tämä oli kotimme yhtä hyvin kuin hänen, ja että kävelimme mukavasti kahdella maalla. Kuuden kuukauden matkustamisen jälkeen veljeni ja minä seisoimme mäellä hiljaisuudessa, imeäksemme hetkeä ja arvostaaksemme, kuinka pitkälle olimme tulleet tällä matkalla. Se oli matkan loppu, aika palata ystävien ja perheen luo, mutta tiesimme palaavamme kotiin muuttuneina ihmisinä. Filmatessamme BBBTVlle maailmaa, olimme eläneet täysillä, työntäneet omia rajojamme päivittäin ja laajentaneet omia mahdollisuuksiamme. Olimme edenneet merkittävästi ämpärilistallamme. Mutta syvällä sisälläni tiesin, ettei matka ollut ohi, ettemme koskaan saavuttaisi loppua ämpärilistallemme. Syvällä sisälläni tiesin, että seikkailu oli vasta alkamassa.